Huimasti huomenia kaikille!

Nyt on viime kirjoituksesta taas parit treenit tullut käytyä ja tulosta alkaa näkyä. (Kuvia voi tiirailla web sivuiltani).

Nimittäin siinä kentän laidalla huutamisessa! Kiitos kaikille, jotka ilmeisesti painivat saman asian kanssa ja näin ollen olen saanut paljon hyviä vinkkejä! Yksi kuitenkin meni ylitse muiden. Jätin koiran, kuten tavallisesti kentän laidalle kiinni (lue: huutamaan) ja lähdin itse katselemaan rataa. Koulutus-ohjaajamme haki sillä välin rämisevän metalli-astian. Kaksi ravistusta tiukan "EI:n" säestyksellä riitti! Tyttö istui kuin enkeli kentän laidalla. Otin viime treeneihin kaksi hihnaa mukaan, toinen on kentän laidassa koko ajan kiinni ja toisella haen aina koiran mukaan. Emmi siis istui kaikki väliajat mun vieressä, mutta siinä kentän laidalla olevassa hihnassa kiinni. Mä luulen, että se auttoi myös, koska minä en ollut hermoilemassa hihnan toisessa päässä. Niinpä saatiin kaikki katsella hämmästyksissämme kympin arvoisesti käyttäytyvää "hermoani". Loistavaa! :-)
Tähän laitan kyllä yhden kuvan tiukasta kommunikaatiostamme: :-)



Eilen sitten harkattiin perus tottelevaisuutta koulussa ja siellä oli vuorossa paikalla makaaminen. Tosi hyviä vinkkejä taas meidän koulutusohjaajalta!! Meidän piti nimittäin harjoitella kaikenlaisia meistä johtuvia häiriötekiöitä. Mitäs jos kokeessa tulee ampiainen korvaan surisemaan. Siis huitomista, tai hyttysen lyöminen reiteen, nenäliinan kaivaminen taskusta ja paras: Kompastuminen!!! Siis siitäkään koira ei saa hätkähtää, jos siellä koirasta pois kävellen, tai koiran luo tullessa kompastuu! :-) Hauskoja juttuja. Emmi pysyi jopa paikallaan kun koulutusohjaaja kutsui koiria nimeltä! Katseli vaan mua pää kallellaan..

Tässähän tätä taas!
Hanne

Voi kun tuo agi olis yhtä helppoa kuin toko alkeet... :-) Johtuu nimittäin ohjaajasta, että Emmi menee hienosti siellä toko alkeilla, mutta Agissa on paljon vaikeampaa. Tosin Emmi taitaa olla melko vietikäs, sitä sanoi eilen meidän ohjaajakin, kun ihan tavallisessa tokossa palkattiin pallolla.... Emmi menetti taas täysin kaikki itsehillintänsä rippeetkin ja huusi jokaisen pallon perään. Arvatkaapa mitä on Emmin kanssa katsella kun muut ovat agiradalla! Ensin ne muut saa  juosta radalla ja  sitten vielä saavat pallon!  Emmi on aivan poissa tolaltaan, kun pitäis päästä mukaan.

Muuten alkaa jo olo parantua Jonan suhteen. Onhan se aika outoa ottaa vaan yksi hihna naulakosta ja ostaa vaan yksi puruluu... tai lähteä vaan yhden kanssa treeneihin... Emmi parka saa nyt koulutusta kahden edestä!

Tänään on kotiharkassa vuorossa puun kiertoa, siten voi hyvin harjoitella kauko-ohjausta. Lähettää siis eteen käskyllä puun taakse ja takas tullessa lentää pallo! Meidän Emmi ainakin on aivan vauhkona tähän karjoitukseen. Hauskan näköistä kun koira istuu puun edessä ja odottaa, milloin saa lähteä sata lasissa puuta päin.. :-)

Mukavaa päivää!!!

Hanne

Huh huh,

Tänään käytiin taas Agilityä treenaamassa ja kyllä on Emmissä vauhtia! Hirveän vaikeaa pysyä itse rauhallisena, kun Emmi melkein kirjaimellisesti räjähtää käsiin ensimmäisen "esteen" (tangot alhaalla) jälkeen. Tänään oli ohjelmassa kauko-ohjausta ja ulkokäänteet. Meni ihan hienosti, tosin me harkattiin "vauvan" kanssa ihan tavallisia esteen takaa kiertoja, oikealla kädellä. Ensi harkkoihin otan uuden teeman, aion nimittäin KÄVELLÄ koko radan läpi! Mun on nimittäin itse opittava menemään radat omaan tahtiini, jotta saan tuon kranaattini jotenkin haltuuni. Loistavasti se silti jo kuuntelee, mehän vasta opetellaan esteiden "läpi" (siis ilman tankoja) juoksemista siihen suuntaan mihin MINÄ haluan! :-) ....

Hep hep!

Hanne

Hallohallo!!

Terkkuja täältä Sakumaasta! Ajattelin nyt minäkin aloittaa tämän Blogin kirjoituksen, jotta voisin pitää Suomalaisia tuttuja, sukulaisia ja kavereita ajan tasalla tapahtumista! Tämä toimii myös treenipäiväkirjana Emmi-aussielle (Emmi = Ahma, Kähkä, Mulkosilmä... ) .

Niille, jotka eivät suru-uutista vielä ole kuulleet, meidän pieni suloinen Jona lennähti taivaaseen 8.11.2006 jäätyään melkeinpä kotiovella auton alle! Hirveä ikävä vieläkin, mutta minä tiedän, että se on tuolla ylhäällä ja aina kun ukkostaa, on Emmi taas ollut tuhma... ;-) Voitte katsoa taivaalle, siellä se on, se kirkkain tähti siinä tuhannen tähden rykelmässä, kauneinpana omiensa keskellä! Pikkuinen.

No, nyt meillä on sitten ainaa keskittyä Emmin koulimiseen (Emmin harmiksi)... Tosin vastapainoksi Emmi saa myös halit VÄHINTÄÄN kahden koiran edestä; Omat, Jonan ja suruhalit. Siinä sitä on meidän tykinkuulalla hempeyttä ihan riittämiin. Tänään Emmi sai koirakaverinsa omistajalta ihanan vinkuvan pehmolelu-ankan lahjaksi, ettei olisi niin yksinäistä....  Siitä tuli heti Emmin paras kaveri! Ankkaa kannetaan nyt edes takaisin ja sitä näytellään kaikille! Täytyy kai ottaa Emmin Ankka myös jouluna suomeen! Ei auta muu! "Mikäs tämä on?" ... "Se on meidän koiran unilelu".....
Terveisiä!!
Hanne