Huimasti huomenia kaikille!

Nyt on viime kirjoituksesta taas parit treenit tullut käytyä ja tulosta alkaa näkyä. (Kuvia voi tiirailla web sivuiltani).

Nimittäin siinä kentän laidalla huutamisessa! Kiitos kaikille, jotka ilmeisesti painivat saman asian kanssa ja näin ollen olen saanut paljon hyviä vinkkejä! Yksi kuitenkin meni ylitse muiden. Jätin koiran, kuten tavallisesti kentän laidalle kiinni (lue: huutamaan) ja lähdin itse katselemaan rataa. Koulutus-ohjaajamme haki sillä välin rämisevän metalli-astian. Kaksi ravistusta tiukan "EI:n" säestyksellä riitti! Tyttö istui kuin enkeli kentän laidalla. Otin viime treeneihin kaksi hihnaa mukaan, toinen on kentän laidassa koko ajan kiinni ja toisella haen aina koiran mukaan. Emmi siis istui kaikki väliajat mun vieressä, mutta siinä kentän laidalla olevassa hihnassa kiinni. Mä luulen, että se auttoi myös, koska minä en ollut hermoilemassa hihnan toisessa päässä. Niinpä saatiin kaikki katsella hämmästyksissämme kympin arvoisesti käyttäytyvää "hermoani". Loistavaa! :-)
Tähän laitan kyllä yhden kuvan tiukasta kommunikaatiostamme: :-)



Eilen sitten harkattiin perus tottelevaisuutta koulussa ja siellä oli vuorossa paikalla makaaminen. Tosi hyviä vinkkejä taas meidän koulutusohjaajalta!! Meidän piti nimittäin harjoitella kaikenlaisia meistä johtuvia häiriötekiöitä. Mitäs jos kokeessa tulee ampiainen korvaan surisemaan. Siis huitomista, tai hyttysen lyöminen reiteen, nenäliinan kaivaminen taskusta ja paras: Kompastuminen!!! Siis siitäkään koira ei saa hätkähtää, jos siellä koirasta pois kävellen, tai koiran luo tullessa kompastuu! :-) Hauskoja juttuja. Emmi pysyi jopa paikallaan kun koulutusohjaaja kutsui koiria nimeltä! Katseli vaan mua pää kallellaan..

Tässähän tätä taas!
Hanne